Voiko innovaatioita johtaa?

Olen kuullut otsikon mukaisen kysymyksen monesti tämän kurssin aikana. Alussa mietin itsekin samaa, sillä perinteinen käsitys johtamisesta on ristiriidassa innovatiivisuuden tarpeiden kanssa. Innovatiivisuus ja sen sisällä vaikuttava luovuus vaikuttavat hallitsemattomilta ja ennalta arvaamattomilta voimilta, jotka tukahtuisivat johtamisen alle.

6895616476_7e2003c9fe_z

Kurssin ensimmäisessä tehtävässä tutkimme innovatiivisuuden ja luovuuden suhdetta, sekä näiden johtamista. Aiemmin oppimani, autoritäärisestä johtamisesta eroavat johtamismallit sopivat hyvin innovaatioiden johtamiseen ja olin iloinen löytäessäni näille tukemista ja kannustamista korostaville malleille uuden mahdollisuuden hyödyn tuottamiseen.

Kurssin aikana käsitys nimenomaan innovaatiojohtamisesta selkiytyi. Oli ilo huomata, että innovaatioiden johtamisen periaatteet ovat hyvin tavallisia suomalaisessa organisaatiorakenteessa ja johtamistavassa; matala hierarkkinen, tukea antava, itsenäisyyteen ja oppimiseen kannustava ja vastuuta jakava organisaatio on Suomessa tavallinen. Innovaatioiden tuottamisen esteenä Suomessa saattaa olla virheiden pelko, sillä suomalaiset pyrkivät usein täydellisyyteen. Organisaatio ja johto hyväksyvät todennäköisesti virheet paremmin kuin henkilö itse.

Oppivan organisaation ja innovaatiokulttuurin yhteyden ja erojen tutkiminen syvensivät entisestään aiemmin käsittämääni: innovatiivisuus on integroitava läpi koko organisaation ja sen onnistuminen vaatii jatkuvaa oppimista. Tarkastellessani kyseisiä hyvin samankaltaisia käsitteitä korostui innovatiivisuuden tärkeä ominaisuus; innovaatioprosessi johtaa konkreettiseen, hyödylliseen tuotokseen.

Innovaatioiden laaja kirjo oli itselleni hieman yllättävää, sillä hitaasti tapahtuvaa kehitystä tai ”pieniä parannuksia” ei ole kuluttujana yhtä helppo tunnistaa innovaatioksi. Pienillä parannuksilla viittaan esimerkiksi haptisen eli tuntoaistia käyttävän teknologian kehitys, joka ei ole tuoteinnovaatio eikä siksi ole kuluttajalle ilmeinen, vaikka parantaakin kosketuksella hallittavan laitteen ominaisuuksia huomattavasti. Tavallinen kuluttaja ei myöskään näe prosessi-innovaatioita tai liiketoimintainnovaatioita kuin välillisesti, parempana laatuna ja kilpailukykyisempinä hintoina.

Tiedon jakamisen tärkeys korostui useissa lähteissä ja tehtävissä. Innovaatiokulttuurille ominaista on myös sekä organisaation sisäisen, että ulkoisen tiedon ja osaamisen hyödyntäminen. Avoin innovaatio ja verkkoalustojen käyttö olivat omasta mielestäni kurssin mielenkiintoisin aihe. Crowdsourcing, sharing economy ja muut vastaavat trendit ovat koko ajan kasvussa ja yritysten on myös hyvä oppia hyödyntämään tiedon, osaamisen ja resurssien jakamista.

Viimeisessä tehtävässä tutkimme innovaatioiden mittaamista. Tuttujen kanssa käymieni keskustelujen ja oman materiaalini kautta kävi selväksi, että innovaatioprosessien vaikutuksia mitattaessa keskitytään vielä liiaksi viimeiseen eli Output-vaiheeseen. Prosessin tehostamiseksi ei ole järkevää mitata lähes pelkästään innovaatiosta saatua myyntiä tai sen tuottamaa sijoitetun pääoman tuottoa. Menestyneempiin innovaatioihin, parempiin taloudellisiin tuloksiin ja nopeampaan prosessiin päästään mittaamalla prosessia tasaisesti sen alusta loppuun asti.

Kokonaisuudessaan kurssi oli todella mielenkiintoinen ja uskon sen olevan myös erittäin hyödyllinen. Tämä kurssi on myös tukenut monia kevään aikana käymiäni kursseja, kuten myös työssäni tapahtuvia uudistuksia ja kehitystä. Käsitykseni ja tietoni innovaatiosta ja kaikesta siihen liittyvästä on kypsynyt suunnattomasti ja uskon voivani hyödyntää oppimaani työelämässä.

Innovaatiota tosiaan voi ja pitää johtaa.

Sini Koivisto, Kyamk

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


4 + seitsemän =

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>