Luova vai ei?

En koe olevani kovinkaan luova ihminen. Esimerkiksi tekstin tuottaminen sinänsä ei ole minulle ongelma, lukioaikainen kemianopettajani kommentoi erästä tutkimusraporttia seuraavasti: ”Pakko tämä Riikan työ oli päästää läpi. Asiaa tässä ei ollut nimeksikään, mutta sen verran verbaalisesti lahjakkaasti hän oli itsensä puhunut pulasta, että annoin sitten hyväksytyn.” Mutta ongelmien luova ratkaisu – ei niinkään minun juttuni. Miksi sitten lähdin mukaan kurssille, jonka jo nimikin henkii ajatuksia luovuudesta? Varmaan juuri siksi, että se edustaa asioita, joita en ole ja joita minun itsessäni pitää kehittää.

6945969795_d2db357db1_z

Kurssin alku oli minulle aika sekavaa, verkkokurssit jo sinänsä eivät olleet kovinkaan tuttuja aikaisemmalta opiskelu-uralta. Lisäksi uudet opettajat tuovat aina uudenlaisia tehtäviä ja tehtävänantoja, alussa olin vähän pallo hukassa, että mitä minulta edes vaaditaan. Koin useat tehtävät aika raskaina tehdä, ja osan tehtävänantojen ymmärtäminen vaati aikaa. Sosiaalisena ihmisenä minulle paremmin sopii luennoilla istuminen ja kasvokkain keskusteleminen. Olosuhteiden pakosta hyppäsin kuitenkin verkkomaailmaan mukaan, ja kokemuksena se oli mielenkiintoinen.

Koen kuitenkin saaneeni kurssilta paljonkin uutta ajateltavaa. Vaikka luovuuden puute aiheutti toisinaan lukkoon menemisen tehtävien suhteen, ja mielestäni alisuoriuduin monesti, olen kuitenkin saanut sitä, mistä opettajat aina puhuvat: te ette opiskele koulua vaan elämää varten. Vaikken siis saavuta huippuarvosanaa, olen saanut uudenlaista näkökulmaa ja ajatuksia elämää varten.

Kurssi on myös avartanut ajatuksiani johtamisesta. Vaikken usko, että ankara hierarkkinen johtaminen toimisi enää nykypäivänä, en kuitenkaan koskaan ole ajatellut, että johtaminen voisi olla ihan sellaistakaan, mitä kurssin aikana olen oppinut.

Innovaatiot sinänsä. Tähän asti olen ihmetellyt koko sanaa, miten se käytännössä eroaa sanasta keksintö. En tiedä, olenko saanut täydellistä vastausta vieläkään, mutta alan jo ymmärtää, että sanalla on kuitenkin ihan omanlaisensa merkitys, ja sille on paikkansa.

En luultavasti ole saanut lisää luovuutta, ei kai semmoista loppujen lopuksi voi oppia rajattomasti. Toki oppimista tapahtuu läpi elämän, mutta en usko, että muutamassa kuukaudessa voi tapahtua suuria muutoksia, jollei asiaan ehdi paneutua kaikesta sydämestään. En kuitenkaan enää suhtaudu innovaatioihin ja niistä puhumiseen niin jyrkästi: ”Ei minun juttuni, en ymmärrä niistä mitään” vaan uskon, että tilanteen niin vaatiessa osaan jatkossa vaihtaa ajatuksen tai pari innovaatioista tai siitä, miten niitä voisi johtaa.

Riikka Moilanen, Mamk

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


+ 2 = yksitoista

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>