INNO24-leirillä ideoitiin yön tunteina

Ilmoittauduin työkaverini yllyttämänä INNO24-leirille, vaikken tiennyt yhtään, mistä oli kyse. Leirillähän on aina mukavaa!  Kotiläksynä ennen leiriä oli opus Kantapään kautta joka oli nopealukuinen ja mielenkiintoinen kokoelma julkkisten mokatarinoita. Itselleni jäi parhaiten mieleen neuvo siitä, mitkä tehtävät pitää delegoida: ne, joita ei osaa ollenkaan ja ne, jotka osaa jo tosi hyvin. Näitä tehtäviä tehdessä kun ei kehity eikä kehitä luultavasti mitään uutta. Sen sijaan kun nämä delegoi mahdollisuuksien mukaan eteenpäin, jää enemmän aikaa ja energiaa keskittyä niihin, jotka osaa ”jotenkuten” ja voi keksiä ja kehittää niihin jotain uutta.

susiniemi1

Ilmoittauduin työkaverini yllyttämänä INNO24-leirille, vaikken tiennyt yhtään, mistä oli kyse. Leirillähän on aina mukavaa!  Kotiläksynä ennen leiriä oli opus Kantapään kautta joka oli nopealukuinen ja mielenkiintoinen kokoelma julkkisten mokatarinoita. Itselleni jäi parhaiten mieleen neuvo siitä, mitkä tehtävät pitää delegoida: ne, joita ei osaa ollenkaan ja ne, jotka osaa jo tosi hyvin. Näitä tehtäviä tehdessä kun ei kehity eikä kehitä luultavasti mitään uutta. Sen sijaan kun nämä delegoi mahdollisuuksien mukaan eteenpäin, jää enemmän aikaa ja energiaa keskittyä niihin, jotka osaa ”jotenkuten” ja voi keksiä ja kehittää niihin jotain uutta.

Suurin osa kirjan kertomuksista liittyi jotenkin yrityksiin, mutta joukossa oli myös esimerkiksi nyrkkeilijä Eva Wahlströmin ja stand-up-koomikko Ismo Leikolan mielenkiintoiset kertomukset epäonnistumisista omilta aloiltaan. Kirjan perusteella arvelin, että meidät varmaan laitetaan mokailemaan leirillä oikein urakalla – ehkäpä vaikka laulamaan karaokea, joka oli yksi kirjan esimerkeistä…  Kirja viritti myös valvomiseen, kun sitä leiriä edeltävänä yönä viime tingassa kotona lueskelin!

Spagettia ja pihapelejä

Torstaina oli sitten vuoro ”hyppy tuntemattomaan”. Kolmisenkymmentä osallistujaa heitettiin Susiniemen aurinkoisiin maisemiin. Virittäydyimme  tunnelmaan kuuntelemalla nuoren opiskelija-yrittäjän  puheenvuoron ja tämän jälkeen ryhdyimme itse toimiin. Mokailua kokeiltiin muun muassa spagetti-rakentamisella joka meidän ryhmällämme päättyi ääneen ” o-oh” eikä ”tadaa”.

Alkuillasta saimme varsinaiset haasteemme eli aidot yritys-caset paikallisten yrittäjien itsensä tai heidän edustajiensa esitteleminä. Useimmat haasteista liittyivät tavalla tai toisella tuotteistamiseen ja markkinointiin.  Etsiydyimme ryhmiksi tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja ryhdyimme ideoimaan ratkaisuja. Välillä kokoonnuimme esittelemään näkemyksiämme muille ja saimme sparrausta ja palautetta. Tarpeeseen tuli myös pään tuuletus illan pimeydessä pihalla ja metsässä puksus-leikin tiimoilta. Leikissäkin piti innovoida – kyseessä oli nimittäin taktiikkalaji – mutta se tapahtui oikeastaan aivan huomaamatta.

Iltavirkku nautti

Ryhmät työskentelivät kahvin ja makkaran voimalla kukin jaksamisensa mukaan jonnekin alkuyön tunneille saakka. Luvallista oli myös vierailla muissa ryhmissä joko viemässä tai antamassa ideoita. Ainakin erään osallistujan loistoidea syntyi aamulla unen ja valveen rajamailla, joten todistetuksi tuli myös vanha viisaus yön yli nukkumisen kannattavuudesta. Aamupalan tienoilla vielä viilasimme esitystemme yksityiskohdat ja tämän jälkeen oli aika päästää ideat ilmoille. Osa yrittäjistä oli itse paikalla kuuntelemassa tuotoksia ja he olivat todella tyytyväisiä saamiinsa ideoihin.

Itse heräsin leirin myötä miettimään sitä, miten paljon ympäristön ja työskentelyrytmin muutos vaikuttavat ideoinnin määrään ja laatuun. Itse olen iltavirkku ja nautin siitä, että ”aivotyö” tapahtui leirillä illalla ja alkuyöstä. Jos itse saisin valita, omaan työhönikin liittyviä asioita käsiteltäisiin joskus tällä tavalla. Perinteinen virka-aikaan neuvotteluhuoneessa pöydän ääressä istuminen voi kangistaa selän lisäksi myös ajattelua ehkä enemmän kuin arvaammekaan.

Täytyisi siis ideoida realistisia, toteutettavissa olevia vaihtoehtoja – tai ehkäpä kirjan ja leirin oppien mukaisesti kokeilla rohkeasti ei-niin-realistisia sovelluksia työtavoista ja epäonnistua niin monta kertaa, että viimein onnistuu! Ilman prototyyppejä ei nimittäin synny edes spageteista rakennettu torni saati mikään merkittävämpi viritelmä.

Täytyisi siis ideoida realistisia, toteutettavissa olevia vaihtoehtoja – tai ehkäpä kirjan ja leirin oppien mukaisesti kokeilla rohkeasti ei-niin-realistisia sovelluksia työtavoista ja epäonnistua niin monta kertaa, että viimein onnistuu! Ilman prototyyppejä ei nimittäin synny edes spageteista rakennettu torni saati mikään merkittävämpi viritelmä.

Heli Kauppinen
Suunnittelija
Mikkelin ammattikorkeakoulu, opetuspalvelut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


kolme × = 15

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>