Ajatuksia monialaisista projektipohjaisista opetuskokemuksista

Olen päässyt tämän lukuvuoden aikana benchmarkkaamaan erilaisia monialaisia projektipohjaisia opetuskokonaisuuksia Aalto-yliopistossa ja keskustellut eri henkilöiden kanssa asian tiimoilta. MIND-tutkimusryhmän jäsen Satu Rekonen on tutkinut poikkitieteellisiä tiimejä Aallossa. Professori Kalevi Ekman toimii Design Factoryn johtajana. Markus Joutsela vetää Aallossa PACK-AGE monialaista opintokurssia ja Jan Praaks Student Satellite –projektia.

IMG_2710

Olen päässyt tämän lukuvuoden aikana benchmarkkaamaan erilaisia monialaisia projektipohjaisia opetuskokonaisuuksia Aalto-yliopistossa ja keskustellut eri henkilöiden kanssa asian tiimoilta. MIND-tutkimusryhmän jäsen Satu Rekonen on tutkinut poikkitieteellisiä tiimejä Aallossa. Professori Kalevi Ekman toimii Design Factoryn johtajana. Markus Joutsela vetää Aallossa PACK-AGE monialaista opintokurssia ja Jan Praaks Student Satellite –projektia.

Olen luonut omia johtopäätöksiäni näistä keskusteluista ja kokemuksista, joista esittelen seuraavassa kuusi eniten itseäni mietityttänyttä teemaa, joista olen muodostanut näkemykseni. Näkemykset eivät luonnollisestikaan ole kirjoitettuja totuuksia vaan ajatuksia, jotka varmasti kehittyvät eteenpäin kokemuksien karttuessa ja oppiessani lisää monialaisista projektipohjaisista opetusmenetelmistä.

  1. Ihmisten johtaminen on tärkeämpää kuin asioiden johtaminen. Oppilaitoksissa helposti keskitytään liikaa substanssiin, jonka parissa projekti toimii. Opettaja pyrkii lisäämään tietoa ja taitoja, joita aihealue vaatii. Ryhmädynamiikka ja muut pehmeät arvot jäävät usein vähemmälle huomiolle, vaikka juuri niihin panostamalla pystytään vaikuttamaan lopputulokseen positiivisesti.  ”Se, että on kivaa, on kaikkein tärkeimpiä asioita.”
  2. Vastuuta voi antaa opiskelijoille myös arvioinnin suhteen. Kun ryhmät pääsevät päättämään, valitsevat he kokemusten mukaan poikkeuksetta ryhmäarvioinnin projektityössä (eli koko ryhmälle saman arvosanan), eivätkä yksilöarviointia. Toimiva idea on myös ollut se, että ryhmä itse saa päättää miten projektiin liittyvät opintopisteet jaetaan. Näin ne ketkä tekevät eniten saavat yleensä myös eniten pisteitä ja ”vapaamatkustajuus” vähenee.  ”Lisää vastuuta ja omistajuutta.”
  3. Tiimityössä haasteena on tiimin toiminta. Haaste on sama opiskelussa ja työelämässä, ja siksi siihen on hyvä valmistautua jo opiskeluaikoina. Työt tiimeissä eivät jakaannu tasaisesti, joku tekee aina enemmän kuin joku toinen.  Monesti myös vapaamatkustajuutta esiintyy, mutta toisin kuin työelämässä, opiskeluympäristössä siihen on helpompi puuttua joko ryhmän omin keinoin tai opettajan/ tiimivalmentajan avustuksella.  ”Kaikki ei jakaudu tasan, elämä on!”
  4. Projektipohjaisessa opiskelussa haasteena on se, että monialaisen tiimin jäsenet tekevät vain oman erikoisosaamisensa mukaista tehtävää, jolloin osaaminen tiimissä ei kasva eikä ristipölytystä eri alojen välillä tapahdu.  Mikäli tehtävänjako on hyvin perinteistä, tiimin luovuus ei välttämättä pääse täyteen potentiaaliinsa. Jokaisella tulee olla oma roolinsa, mutta jäsenten tulisi myös kokeilla uutta ja tehdä työtä nimenomaan yhdessä.  ”Tiimin tulee olla oikeasti tiimi.
  5. Ryhmien muodostukseen on monta tapaa. Projektipäälliköt voivat valita oman tiiminsä motivaatiokirjeiden perusteella, opettajat voivat jakaa hakijat ryhmiin koulutusalojen perusteella, tiimit voivat ryhmäytyä itseohjautuvasti tai sitten ryhmät voidaan vaikka arpoa. Ryhmien muodostaminen onkin usein arpapeliä, vaikka siihen panostettaisiinkin ja arpaa ei käytettäisi. Motivaatiokirjeissä opiskelijat voivat muunnella totuutta, kurssiin sitoutuminen voi muuttua suunnitellusta tai henkilökemiat tiimin sisällä eivät vain yksinkertaisesti kohtaa. Siksi panostaminen ryhmäytymiseen voisi olla järkevämpää kuin ajallinen panostaminen ryhmiin jakoihin. ”Identifoituminen tiimiin on tärkeää.”
  6. Opiskelijat eivät itse läheskään aina ymmärrä projektioppimisen merkitystä. Usein päämäärää pidetään tärkeämpänä kuin matkaa. Se, että omaa oppimista ei ymmärretä, on enemmän sääntö kuin poikkeus tämän tyyppisessä oppimisessa. Opettajan tehtävä onkin muistuttaa oppimisesta ja kehottaa opiskelijoita reflektoimaan omaa oppimistaan ja sen merkitystä.  ”Prosessi on tärkein, vaikka lopputulos ei olisikaan kaikista onnistunein”.

Maisa Kantanen, Koulutuspäällikkö
Aalto yliopisto, Kauppakorkeakoulu,
Pienyrityskeskus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


6 + kahdeksan =

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>