Läsnäolon syvempi ulottuvuus

Kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen seura, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Mikkelin ammattikorkeakoulu järjestivät yhdessä” Kansalaisvaikuttamisen nykytila ja tulevaisuus” -nimetyt kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämispäivät 14. -15.2.2013 Mikkelissä.  Seminaari oli monin tavoin mielenkiintoinen tapahtuma, joka ei ole toistaiseksi saanut paikallisessa mediassa ansaitsemaansa näkyvyyttä: Ensimmäiseksi seminaari oli konkreettinen malliesimerkki niin kansallisesti kuin paikallisestikin kovasti toivotusta yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyöstä. Toiseksi tapahtuma keräsi jopa 250 osallistujaa, joista osa tuli myös maamme rajojen ulkopuolelta. Kolmanneksi tapahtumaan osallistui tasapuolisesti sekä opiskelijoita, opettajia, kehittäjiä että tutkijoita eri koulutusorganisaatioista.  Seminaari onnistui erinomaisesti.

Kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen seura, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Mikkelin ammattikorkeakoulu järjestivät yhdessä” Kansalaisvaikuttamisen nykytila ja tulevaisuus” -nimetyt kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämispäivät 14. -15.2.2013 Mikkelissä.  Seminaari oli monin tavoin mielenkiintoinen tapahtuma, joka ei ole toistaiseksi saanut paikallisessa mediassa ansaitsemaansa näkyvyyttä: Ensimmäiseksi seminaari oli konkreettinen malliesimerkki niin kansallisesti kuin paikallisestikin kovasti toivotusta yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyöstä. Toiseksi tapahtuma keräsi jopa 250 osallistujaa, joista osa tuli myös maamme rajojen ulkopuolelta. Kolmanneksi tapahtumaan osallistui tasapuolisesti sekä opiskelijoita, opettajia, kehittäjiä että tutkijoita eri koulutusorganisaatioista.  Seminaari onnistui erinomaisesti.

”Kansalaisvaikuttamisen nykytila ja tulevaisuus” -seminaarin tarkoituksena oli nimensä mukaisesti sekä hahmottaa että synnyttää uusia tulkintoja kansalaisyhteiskunnan merkityksestä. Erilaisia näkökulmia käsiteltiin kattavasti niin seminaarin yleisesitelmissä, työryhmäistunnoissa kuin yleisöpuheenvuoroissakin.

Seminaarin teemojen laajasta valikoimasta minä tartun seuraavaksi lyhyesti tutkija-tanssitaiteilija , FT Raisa Fosterin yleisesitelmään, jossa tarkasteltiin draaman ja tanssitaiteen mahdollisuuksia rakentaa yksityisestä yhteistä – laajentua toiminnan kautta omasta henkilökohtaisesta ryhmän tasolle ja sieltä aina kansalaistoimintaan saakka.

Foster toimii tällä hetkellä vastaavana lehtorina Mikkelin ammattikorkeakoulun kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa (yhteisöpedagogi). Hän on työnsä ohella vetänyt ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelijoille ja maahanmuuttajalle liikeilmaisun ja visuaalisen teatterin työpajaa ja rakentanut Ketjureaktio-sooloesitystä yhteistyönä edellä mainittuun työpajaan osallistuneen Timo Karvosen kanssa.  Foster kertoi alustuksessaan syksyllä Mikkelissä tekemästään työstä, mutta myös tutkimuksistaan ja aikaisemmin muualla tekemistään yhteistyöproduktioista erilaisten ryhmien kanssa.

Oli mielenkiintoista kuulla, miten Fosterin työpajoissa on rakennettu aihioita ja esityksiä, joissa on sekä opittu liikeilmaisua ja visuaalista teatteria, mutta myös rakennettu yhteistä ilmaisua – luotu uutta. Fosterin työ on merkittävää, sillä liikeilmaisullisen teoksen valmistaminen esim. nuorten miesten kanssa on kiehtovan radikaali työskentelytapa.  Tässä ryhmässä liikuntaa kyllä harrastetaan, ehkä jopa bänditoimintaa tai teatteriakin, mutta että tanssia! Näen Fosterin työn osana draamakasvatuksen kansainvälistä jatkumoa, joka ei ole esim. 90-luvun esiinnousunsa jälkeen toistaiseksi saavuttanut todellista potentiaaliaan suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Draamakasvatus (myös ilmaisukasvatus yms.) merkitsee minulle ilmaisu- ja teatteriopintoja yhdistettynä oman ja muiden ilmaisun kehittämiseen draaman keinoja hyödyntäen.

Maija Pietikäisen (2011) väitöskirjan mukaan nykymaailmassa valta on kaksijakoista. Valtaan kuuluvat ihmisen mahdollisuudet ja kyvyt sekä vastuut, jolloin ihminen toteuttaa olemustaan yhteisen toiminnan ja vuorovaikutuksen kautta. Toisaalta valta on muuttunut anonyymiksi ja huomaamattomaksi. Tämä vaikuttaa meihin kaikkiin niin, että sekä oma persoonamme että yhteisöt tuntuvat epäeheiltä ja epäjatkuvilta – vaikka yrittäisimme toimia kuten muutkin.  Draamakasvatus on parhaimmillaan metodi oppia läsnäolon ja vuorovaikutuksen kautta jotain itsestään. Draaman kautta voidaan parhaimmillaan hahmottaa ja myös murtautua irti erilaisista henkilökohtaisista ja yhteiskunnallisista rooleista. Näin voidaan kokeilla, esittää, kritisoida ja myös rakentaa ympäröivää todellisuutta.

Draamakasvatus voi olla keino saada oma ja ryhmän ääni kuuluville. Joskus marginaalista voidaan murtautua myös mainstreamiin. Tätä todistaa esimerkiksi jatkumo Freiren (englanniksi 1970) sorrettujen pedagogiikka -teoksesta aina ”Kaikki Puumalan puolesta” -ilmiöön vuonna 2008 ja Mikkelin poikateatterin viime vuosien menestykseen.  Tämä voi kuulostaa melko paksulta, mutta Freiren näkemyksiä voidaan hyödyntää varsinaisen vallankumouksen sijaan myös menetelmänä, jossa kehitetään toimijoille voimavaroja ja keinoja ratkaista ongelmiaan vallitsevien yhteiskunnallisten rakenteiden puitteissa. Nähdäkseni juuri näin on toimittu niin ”Kaikki Puumalan puolesta” -porukassa, Mikkelin poikateatterissa kuin Fosterin työpajoissa ja esityksissäkin. Näistä kaikista löytyy energisen toiminnan keskeltäkin syvä, herkkä pohjavire sekä yhteiskunnallisia kannanottoja.

http://www.raisafoster.com/

Freire, P. 1970. Pedagogy of the Oppressed. New York: Herder and Herder, 1970.

Pietikäinen, M. 2011. Laulu ja amor mundi. Tutkimus laulusta eräänä maailmasta huolehtimisen perusaktiviteettina. Väitöskirja. Jyväskylä Studies in Education. Psychology and Social Reseach 418. Jyväskylän yliopisto, 2011.

Pekka Hytinkoski
(on verkko-opintoja koordinoiva draamakasvattaja)
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


× 4 = kahdeksan

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>